Kannabis: Robert Clarke ja Mark Merlin ovat kattava, tieteidenvälinen tutkimus tämän kuuluisan kasvin luonnollisesta alkuperästä ja varhaisesta evoluutiosta, jossa korostetaan sen historiallista roolia ihmisyhteisöjen kehityksessä. Tämä jakso on peräisin luvusta “The Cultural Diffusion of Cannabis”.
Toisen vuosituhannen loppupuolella ja 2000-luvulle tultaessa kannabiksen tuotannossa tapahtui merkittäviä muutoksia, jotka ohjaavat sekä hamppu- että marihuanalajikkeiden kehittymistä ja leviämistä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Huumekannabiksen viljelystä länsimaissa langetettiin yhä ankarampia rangaistuksia, ja laittomat viljelijät siirsivät satonsa sisätiloihin keinotekoisiin kasvuolosuhteisiin välttääkseen lainvalvontaviranomaisten havaitsemisen. Samaan aikaan teollinen hamppu sai uudestaan laillisen aseman monilla lainkäyttöalueilla, minkä seurauksena kaupallinen kuidun ja siementen viljely levisi ympäri Eurooppaa, siementuotanto alkoi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa, ja hamppukenttäkokeet ja jalostushankkeet aloitettiin monilla paikkakunnilla. Myös Aasian maat, kuten Kiina, laajensivat hampun tuotantoa vastatakseen länsimaisten markkinoiden kasvaneeseen kysyntään. Uusia teollisuushampun kuitu- ja siemenlajikkeita kehitetään käyttämällä C. sativa ssp. sativa NLH:n ja C. indica ssp. chinenesis BLH:n välisiä hybridilajikkeita, joiden tarkoituksena on laajentaa teollisuushampputuotantoa päiväntasaajan puoleisille alueille, joilla nykyiset eurooppalaiset NLH-lajikkeet eivät kasva hyvin. Lääkekannabiksen jalostuksessa pyrittiin nostamaan THC- ja muiden kannabinoidien pitoisuuksia sekä luomaan ainutlaatuisia terpenoidiprofiileja. Vaikka Yhdysvalloista on tullut maailman suurin hamppukuitujen ja siementuotteiden tuoja, se vastustaa edelleen teollisuushamppuviljelyn laillistamista. Kaikki nämä suuntaukset johtuvat kannabiksen laillisuuden muutoksista, jotka ovat joko rajoittavia tai tukevia länsimaisissa yhteiskunnissa. Tähän on liittynyt sekä lakien tiukentamista laittoman huumausainetuotannon hillitsemiseksi että hampun hyväksymistä elinkelpoisena teollisuuskasvina ja siitä johtuvaa kansallisten huumausainelakien ja kansainvälisten sopimusten muuttamista sen viljelyn sallimiseksi.
Pohjois-Amerikan ja Euroopan BLD × NLD-sinsemilla-lajikkeita viljellään nykyään yleisesti useimmissa länsimaissa, myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Nykyaikaiset hybridit ja vieraat maatiaislajikkeet päätyvät usein maaseudun maatalouskulttuureihin kehitysmaissa, joissa maanviljelijät ovat aikoinaan viljelleet omia perinteisiä kuitu- ja huumelajikkeitaan, ja viime vuosina Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa tuotettuja hybridisiemeniä on viljelty yhä useammin perinteisissä marihuanaa ja hasista tuottavissa maissa (esimerkiksi Meksikossa, Marokossa, Nepalissa, Jamaikalla, Kolumbiassa ja Thaimaassa). Perinteinen ulkokasvatus sekä erityisesti valittujen hybridilajikkeiden keinovaloviljely sisätiloissa lisääntyy edelleen maailmanlaajuisesti, kun korkealaatuisen marihuanan ja hasiksen markkinat laajenevat. Kun eksoottisia siemeniä levitetään yhä enemmän kaupallisille viljelyalueille, käyttöön otetut lajikkeet risteytyvät vakiintuneiden perinteisten lajikkeiden kanssa. Tämän seurauksena geneettisesti puhtaat paikalliset maatiaislajikkeet saastuvat tuoduilla geeneillä ja häviävät sukupuuttoon. Vaikka kannabis kokonaisuudessaan kukoistaa kaikkialla maailmassa ja on kaukana sukupuuttoon kuolemisesta, olemme menettäneet suuren osan geneettisestä monimuotoisuudesta 1970- ja 1980-luvuilta, jolloin perinteiset maatalouskulttuurit viljelivät yleisesti maatiaislajikkeita eristyksissä olevilla maantieteellisillä alueilla ja jolloin uusia siemeniä tuotiin länsimaihin usein ulkomaisista lähteistä. Vastineeksi länsimaiset siemenjalostajat (marihuanan kasvattajien ja salakuljettajien kautta) toivat “parannettuja” hybridilajikkeitaan perinteisiin kannabiksenviljelykulttuureihin ja auttoivat tietämättään suosikkilajikkeidensa sukupuuttoon kuolemisessa.
Sisätiloissa, keinovalossa ja kasvihuoneissa marihuanaa kasvatetaan nykyään yleisimmin kasvullisesti lisääntyneistä hybridi BLD × NLD-pistokkaista, ja siemeniä käytetään harvoin lukuun ottamatta korvaavien pistokkaiden kasvatusta. Tämä rajoittaa viljelykasvien parantamista valikoivan jalostuksen avulla, koska siemeniä käytetään tai tuotetaan harvoin, minkä seurauksena sukupuolinen lisääntyminen loppuu ja evoluutio loppuu tai ainakin hidastuu dramaattisesti. Sinsemillan jalostajat kehittävät kuitenkin edelleen aikaisin kypsyviä ja satoisia lajikkeita, jotka ovat lyhyitä ja kompakteja, jotta niitä voidaan käyttää sisätiloissa ja välttää havaitseminen ulkona. 1990-luvulta lähtien sisätiloissa on kasvatettu sinsemilla-marihuanakasveja väitettyyn lääkinnälliseen käyttöön, sillä Pohjois-Amerikan ja Euroopan osavaltioiden ja paikallisten lainkäyttöalueiden viranomaiset tunnustavat yhä useammin lääkekannabiksen virkistyskäytöstä erilliseksi asiaksi ja säätävät sen mukaisia lakeja. Kasvullisesti tuotettujen kloonien leviäminen keinotekoisiin ympäristöihin vaiheessa 6 lisäsi kannabiksen levinneisyyttä kaupunkialueille, joissa vettä, sähköä, maatalouden tuotantopanoksia ja yksityisyyttä on helposti saatavilla. Tämä on vihdoin saattanut ainakin jotkin huumekannabiksen lajikkeet täysin kesyyntyneiksi ja siten täysin riippuvaisiksi ihmisistä selviytymisensä ja lisääntymisensä osalta. Se on myös vaikeuttanut laittoman huumekannabiksen tuotannon valvomista entisestään.
Lisää kannabiksesta: Cannabis: Evolution and Ethnobotany:
- Hampunsiemenet ihmisravinnoksi
Ote Cannabis: Evolution and Ethnobotany (2016), Robert Clarke ja Mark Merlin University of California Pressin luvalla.
Aiheeseen liittyvä video: Hanki teollisuushamppu lupa
Tilaa YouTube-kanavamme saadaksesi lisää upeita videoita.
