Kannabis: Clarke ja Mark Merlin on kattava, tieteidenvälinen tutkimus tämän kuuluisan kasvin luonnollisesta alkuperästä ja varhaisesta evoluutiosta, jossa korostetaan sen historiallista roolia ihmisyhteisöjen kehityksessä. Tässä jaksossa kerrotaan yksityiskohtaisesti hampunsiementen ravitsemuksellisista eduista ihmisravinnoksi.
Yleisimmin hampunsiemeniä syödään kokonaisina, joko raakana tai kuivattuna (paahdettuna) tai jauhettuna ja keitettynä puuroksi, usein riisin tai muun viljan kanssa. Kasvitieteellisesti katsottuna kannabiksen siemenet ovat itse asiassa kovakuorisia, yksisiemenisiä hedelmiä (ns. acheneita), ja niiden sisällä oleva pehmeä, valkoinen ydin, joka ravitsee joko sen omaa alkiota tai sitä syövää eläintä, on itse asiassa “siemen.” Monet kirjoittajat kutsuvat hampunsiemeniä virheellisesti “viljoiksi” tai “jyviksi”, koska sitä viljellään peltokasvina ja se tarjoaa samankaltaisia ravintoaineita kuin oikeat jyvät (esim, riisi, hirssi, vehnä, ohra, ruis jne.), mutta hamppu on itse asiassa öljysiemen, jonka proteiinipitoisuus on suhteellisen korkea ja hiilihydraattipitoisuus alhainen. Kannabiksen öljypitoiset siemenet tarjosivat toisen tärkeän kannustimen sille, että varhaiset ihmiset levittäytyivät.
Hampunsiemenen ravintoarvo on varsin poikkeuksellinen, sillä se sisältää 20-25 prosenttia helposti sulavia edestiinityyppisiä proteiineja, 20-30 prosenttia hiilihydraatteja ja 25-35 prosenttia ruokaöljyä sekä noin 10-15 prosenttia liukenemattomia kuituja, jotka läpäisevät ruoansulatuskanavan ja toimivat siten karkearehuna. Kannabiksen siemenistä saatu monityydyttymätön öljy sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, ja kokonaiset hampunsiemenet sisältävät myös vaikuttavan määrän kivennäisaineita, kuten fosforia, kaliumia, magnesiumia, rikkiä ja kalsiumia, sekä pieniä määriä rautaa ja sinkkiä, joista jälkimmäinen on tärkeä entsyymikofaktori ihmisen rasvahappoaineenvaihdunnassa. Lisäksi hampunsiemenet ovat kohtuullinen karoteenin, A-vitamiinin esiasteen, lähde. Kun ihmiset alkoivat pitää kotieläimiä, hampunsiemenet ja hampunsiemenöljyn puristamisen jälkeen jäljelle jäänyt proteiinipitoinen siemenkakku olisivat olleet ravitsevaa ravintoa.
Hampunsiemenen ravintoarvo teki siitä todennäköisen proteiini- ja öljylähteen siellä, missä varhaiset ihmisjoukot kohtasivat täysikasvuisia, naaraspuolisia kannabiskasveja. Lisäksi hampunsiemenöljylle on monia muita kuin elintarvikekäyttöön tarkoitettuja käyttötarkoituksia, kuten polttoaineena, puunsuoja-aineena ja saippuapohjana. Sen lisäksi, että hampunsiemenillä oli perustavaa laatua oleva arvo proteiinien ja hiilihydraattien lähteenä, niiden keskeinen merkitys varhaisihmisille oli niiden huomattavan korkea EFA-pitoisuus. Omega-3- ja omega-6-rasvahapot (hampunsiemenissä lähinnä linoli- ja linoleenihappo) ovat “välttämättömiä” ihmisen ruokavaliossa, koska niitä tarvitaan elintärkeiden aineenvaihduntaprosessien suorittamiseen, mutta emme voi syntetisoida niitä muista molekyyleistä. Todelliset viljat ja palkokasvit ovat erinomaisia hiilihydraattien lähteitä, ja ne sisältävät huomattavia määriä ravintoproteiineja ja -öljyjä, mutta niistä puuttuvat lähes kokonaan EFA:t, erityisesti ihmiselämälle elintärkeät omega-3- ja omega-6-rasvahapot. Siksi meidän on hankittava EFA:t muista elintarvikkeista kuin peruspeltokasveista. Tietyt kalaöljyt sisältävät runsaasti EFA:ta, samoin kuin muutamat muut siemenöljyt, kuten pellava, iltaimarre (Oenothera biennis) ja boorage (Borago officinalis), mutta hamppu on siinä mielessä erikoinen, että siinä on ihanteellinen suhde EFA:ta ihmisen terveyden kannalta.
Lisää kannabiksesta: Cannabis: Evolution and Ethnobotany:
- Keinotekoiset ympäristöt ja teollisen hampun leviäminen
Ote kirjasta Kannabis: Evolution and Ethnobotany (2016) Robert Clarke and Mark Merlin University of California Pressin luvalla.
